| Taulu 1 |
| I Catharina Östenintytär Sursill (133)
s. noin 1552 Teg, Umeå, Västerbotten, Sverige, k. jälkeen 1614 Liminka. Lauri kuoli puolisoista ensin ja Catharina meni toisen kerran naimisiin Mattias Granbergin kanssa (Mattias oli vouti ja ehkä myös tilallinen Saloisissa, heidän tyttärensä oli Brita Granberg) ja kolmannen kerran Henrik Lithoviuksen kanssa. Vaikka Sursillin suku tuntuu hyvin tutkitulta, on vanhoissa tiedoissa paljon virheitä ja lisätutkimukselle on aina tilaa. Katariina Sursill oli kolmasti naimisissa ja hänen on täytynyt jäädä ensimmäisestä miehestään, josta tunnetaan vain etunimi, Lauri, leskeksi ennen vuotta 1580. Laurille on soviteltu myös sukunimeä Sinius asuinpaikan mukaan. Tästä avioliitosta olisi syntynyt mm. poika Hannu Laurinpoika ja tytär Anna Laurintytär (SS 3301) jonka mies olisi ollut äidin myöhemmän (kolmannen) aviomiehen poika, Josef Limingius. Catharinan kerrotaan ottaneen luokseen Suomeen veljensä tyttäriä. Katarinan toinen mies oli ilmeisesti Matti Laurinpoika (jotkut lähteet käyttävät hänestä nimeä Matias Eerikinpoika, ks. Genos n:o 69). Kolmas puoliso oli Henrik Lithovius. Henrikin poika, Johan Limingius, puolestaan nai isänsä myöhemmän vaimon sisaren, Kristina Östenintyttären (SS 5956), joka kuoli n. 1632. Tällaiset tiedot panevat pohtimaan tietojen oikeellisuutta, vaikka niiden ei voida sanoa mitenkään olleen kanonisen oikeuden vastaisia. Katarina on ollut naimisissa jo 1570-luvulla ja syntynyt siis viimeistään 1550-luvun alussa. Sisaruksina Katarinan ja Kristinan ikäero on ollut reippaasti yli 20 vuotta, jos he todella olivat sisaruksia. On esitetty että Kristina olisikin Östenin lapsenlapsi. Asiaa selvittelee laajemmin Tapio Vähäkangas Genos-lehdessä n:o 69(1998), s. 78-84, 98-99. Catharinasta polveutuvat suvut Fellman, Wegelius, Tornberg, Hilden, Granberg, Cajanus, Lythraeus, Frosterus, Appelgren, Castrén, Gammal, Fant, Gezelius, Lithovius, Topelius, Keckman, Franzén, Nylander, Reinius, Ehrström, Mathesius, Costiander, Höckert, Schroderus, Falander, Snellman ja Chydenius. (GS 2343). Muistiinpanot: Syntymäaika useissa tutkimuksissa 1562. |
| 1. puoliso: Vihitty Saloinen Lars (Lauri) Siniluoto e. Sinius (132) Talonpoika, asuinpaikka mahdollisesti Saloinen, s. 1556 Saloinen, k. 1614. |
| Hannu Sinius , s. noin 1582 Oulu, k. 1645 Oulu |
| Anna Siniluoto o.s. Sinius , s. 1584 Saloinen, k. 1650 Liminka |
| 2. puoliso: Vihitty Saloinen
Mathias (Matts) Erikinpoika Lochtovius e. Granberg (106)
En Fogde i Konungs Carl IX:s tid (i Salo socken ?) Saloisten vouti, s. 1560 Umeå, Sverige ?, k. jälkeen 1614. Kaarle IX:n aikana oli alikirjuri. Tutkijan kommentit: Vouti, ehkä myös tilallinen Saloisissa. Tapio Vähäkangas, Muurame on kirjoittanut selventäviä tietoja GENOS 69 (1998) s. 78-84 (Lohtajan Grandrgien esivanhemmat) Kojosen Sursillianassa ilmeisen erheellisesti Matthias Erikinpoika http://www.genealogia.fi/genos/69/69_78.htm Katarina Östenintyttären toisen puolison henkilöllisyyttä on kovasti tutkittu viime aikoina. Alkuperäinen lähde väittää hänen Nimekseen Mattias Eerikinpoika, "vouti kuningas Kaarle IX:n ajalta." 1500-luvun lopulta tai 1600-luvulla ei tämän nimistä voutia Pohjanmaalta kuitenkaan ole löytynyt. Vanhimmissa Sursillianan lähteissä ei tällä voudilla ole lainkaan isän nimeä. Virhetulkinnan ansiosta hän on saanut vastoin alkuperäisiä tietoja isänsä nimeksi Erik. Näin on luotu virheellinen tieto, joka on ollut jatkotutkimusten tulppana. Väärän patronyymin poistuttua haittaamasta jatkotutkimuksia huomio kiintyy 1580-luvulla vaikuttaneeseen Pohjanmaan voudinmieheen ja alikirjuriin Matti Laurinpoikaan. Nimiyhdistelmä Matti Laurinpoika yhdistettynä Kristina Sursillin poikaan Laurentius Matthiae tukee teoriaa, että olemme tavoittaneet isän ja pojan. Yhteiskunnallinen asema yleensä saa ansiotonta arvonnousua jälkeläisten muistellessa esi-isiään, joten alikirjurista on hyvinkin voinut tulla lopulta vouti. Muita sopivia voutiluokan Matteja ei Pohjanmaalta löydy tuolta ajalta. Kun Laurentius Matthiaen tiedetään syntyneen Saloisissa, ei pitäisi olla vaikeaa tavoittaa veroluettelojen avulla hänen isäänsä Matti Laurinpoikaa. Hailuoto oli jo ennen vuotta 1582 muodostunut omaksi seurakunnaksi, joten se voidaan jättää haravoitavan alueen ulkopuolelle, vaikka se edelleen kuuluikin Saloisten hallintopitäjään. Pappismiehen ilmoittama syntymäpaikkakunta on varmasti tarkoittanut kirkkopitäjää. Pohjanmaalta on säilynyt verrattain hyvin veroluettelot 1580-luvulta. Vuodelta 1582 Saloisista on säilynyt myös tilattoman väestön (husmän) luettelo, mutta siinä ei esiinny ketään sen nimistä. Vuonna 1582 Saloisten hallintopitäjässä hallitsi maata 16 Mattia. Näistä erottuu selvästi Matti Laurinpoika Siikajoelta 21 pannin suuruisen talon isäntänä. Talossa on ollut myös palkollisia, koska veroa maksettiin kuudesta "nokasta". Se oli kylän selvästi suurin talo. Koko Saloisten hallintopitäjässä vain Fordellien jälkeläisellä Josef Ollinpojalla Saloisissa oli vielä suuremmat viljelykset. Katarina Östenintyttären toisen puolison henkilöllisyyttä on kovasti tutkittu viime aikoina. Alkuperäinen lähde väittää hänen Nimekseen Mattias Eerikinpoika, "vouti kuningas Kaarle IX:n ajalta." 1500-luvun lopulta tai 1600-luvulla ei tämän nimistä voutia Pohjanmaalta kuitenkaan ole löytynyt. Vanhimmissa Sursillianan lähteissä ei tällä voudilla ole lainkaan isän nimeä. Virhetulkinnan ansiosta hän on saanut vastoin alkuperäisiä tietoja isänsä nimeksi Erik. Näin on luotu virheellinen tieto, joka on ollut jatkotutkimusten tulppana. Väärän patronyymin poistuttua haittaamasta jatkotutkimuksia huomio kiintyy 1580-luvulla vaikuttaneeseen Pohjanmaan voudinmieheen ja alikirjuriin Matti Laurinpoikaan. Nimiyhdistelmä Matti Laurinpoika yhdistettynä Kristina Sursillin poikaan Laurentius Matthiae tukee teoriaa, että olemme tavoittaneet isän ja pojan. Yhteiskunnallinen asema yleensä saa ansiotonta arvonnousua jälkeläisten muistellessa esi-isiään, joten alikirjurista on hyvinkin voinut tulla lopulta vouti. Muita sopivia voutiluokan Matteja ei Pohjanmaalta löydy tuolta ajalta. (Lue koko tarina: Genos 69 (1998) s. 78-84, Tapio Vähäkangas, Muurame.). Vanhemmat: Erik ja Anna Henrikintytär, s. Pietarsaari. |
| Brita Granberg , s. 1575, k. 9.3.1662 Oulu, haudattu 9.3.1662 Uleåborg, Oulu |
| Lars Granberg , s. 1582 Saloinen, k. 1637 Lohtaja |
| Dorothea Granberg , s. noin 1583 Saloinen |
| 3. puoliso:
Henrik Larsinpoika Lithovius (130)
Limingan kirkkoherra 1583, Pohjanmaan pohjoisen rovastikunna rovasti, s. 1537 Kaarinan Littoisten kylä, k. 1615 Liminka. Myös Henrik Larsson Swart. Henrik Laurinpoika Lithovius, kotoisin Kaarinan Littoisten kylästä, lampuodin poika, muodosti sen nimestä itselleen sukunimen. Limingan kirkkoherra 1583. Allekirjoitti Upsalan kokouksen päätöksen 1593. Provastina kuoli 1615. Limingan kirkkoherra 1575-1614. Salon kirkkoherra, Erik XIV:n nimittämä. Allekirjoitti Uppsalan kokouksen päätöksen 1593. Kirjoitti pohjanmaan sotahävityksistä vuosina 1585-88, jolloin venäläiset tappoivat Oulun tienoilla yli 1000 henkeä. Henrikin 1:o puoliso (Johanin ja Josefin äiti) tuntematon. Hänestä polveutuvat myöskin Alholm ja Hoffrén-suvut sekä naiskannalta myöhempi Topelius-suku. Pappisnimensä Henrik Laurinpoika otti syntymäkuntansa (Littoinen) mukaan, kuten noina aikoina useimmiten oli tapa. Niinpä Henrikin pojatkin ottivat vastaavasti sukunimekseen Limingius, Liminkalaisia kun olivat. Henrik käytti myös sukunimeä Korppi eli Corvinus, ehkä pienenä sisäpiirin vitsinä, papit kun pukeutuivat mustiin. Henrik oli alunperin Salon kirkkoherra Erik XIV:n nimittämänä, Limingan kirkkoherra hänestä tuli Tuomas Ingonpojan jälkeen vuodesta 1575 alkaen. Tässä virassa hän oli aina kuolemaansa, 1615 saakka. Henrik allekirjoitti Upsalan kokouksen päätöksen Augsburgin uskontunnustuksen hyväksymisestä vuonna 1593. Hänestä tuli rovasti vähän ennen kuolemaansa. Tämän jälkeen kaikki Limingan papit koko 1600-luvun ajan olivat Henrikin jälkeläisiä, yhtä lukuun ottamatta, mutta tämäkin oli sentään suvun vävy. Henrik kirjoitti kuningas Juhana III:lle kirjeen Oulun satamassa 25.7.1586 ja kuvasi siinä 25-vuotisen sodan tuhoja Pohjanmaalla "välirauhan" vuosina 1585-88, jolloin venäläiset tappoivat Oulun tienoilla yli 1000 henkeä. Tuossa luvussa Henrik ilmeisesti jonkin verran liioittelee, sillä se lähentelee jo koko Oulun tiennoon senaikuista väestömäärää. Limingan venäläiset vainolaiset (ja karjalaiset siinä mukana) tuhosivat lähes kokonaan vuonna 1589 ja taas 1592. 25-vuotinen sota (1570-95) päättyi Ruotsin voittoon. Iivana IV Julma, Juhana III:n henkilökohtainen vihamies, joutui tunnustamaan Ruotsin oikeudet Viroon, antoi Ruotsille Narvan ja luopui kaikista vaatimuksistaan Pohjois-Suomeen ja Lappiin, näin jälkikäteen arvioituna ainakin joksikin aikaa : -) Oli Saloisten kirkkoherra ja sitten Limingan kirkkoherra noin 1575-1615. Hän toimi liminkalaisten pappina vanhan vihan hävitysten aikana, jota käytiin 1570-95 karjalais-venäläisten ja suomalaisten välillä. Viholliset polttivat kahteen kertaan Limingan kirkon sekä pappilan. Vuonna 1592 sai kuninkaalta oikeuden saada verotuloja korvauksena siitä, että hänen omaisuutensa oli taas ryöstetty. Hän kirjoitti Pohjanmaan sotahävityksistä vuosina 1585-88, jolloin venäläiset tappoivat Oulun tienoilla yli 1000 henkeä. Sodan päätyttyä Täyssinän rauhaan 1595 rakennettiin myös kirkko uudelleen. Henrik allekirjoitti Upsalan kokouksen päätöksen 1593, oli Pohjanmaan pohjoisen rovastikunnan rovasti ja mukana valtiopäivillä Linköpingissä 1600. Hän asui 1600-luvun alussa omistamassaan talossa, jolle sai verovapauden. Henrik Laurinpoika Lithovius mainitaan ensimmäisen kerran Limingan kirkkoherrana 10.4.1575 kuningas Juhanan lahjoituskirjeessä Limingan pappilasta. Hän allekirjoitti Upsalan kokouksen päätöksen 1593. Oli Pohjanmaan pohjoisen rovastikunnan rovastina. Edusti Linköpingin valtiopäivillä vuonna 1600, Pohjanmaan papistoa. Vuoden 1586 maakirjassa Oulunsalossa omisti Henrik-niminen pappi talon. Todennäköisesti hän oli Limingan kirkkoherra. Hänen mainitaan olleen varsin merkittävä pappismies Pohjanmaalla. Limingan pitäjä oli historiansa aikana laajimmillaan juuri Henrik Lithoviuksen aikana. Siihen kuuluivat Oulu, Oulunsalo, Muhos, Kempele, Tyrnävä, Temmes, Lumijoki, Utajärvi, Vaala, Kajaani, Sotkamo, Paltamo ja Ristijärvi. Laajuus kesti 20 vuotta. Pitäjässä oli 224 taloa vuonna 1600. Uudisasutuksen taustalla oli voimakas savolainen asutusliike erityisesti 1570-luvulta lähtien. Suuren seurakunnan kirkkoherran tulot olivat ruhtinaallisen suuret. Kuitenkin oli sotia ja katoja, jotka alensivat seurakuntalaisten palkanmaksukykyä. Niinä aikoina, kun Suomeen juurtui evankelis-luterilainen usko, oli esi-isiäni Pohjanmaalla pappeina. Henrik Laurinpoika Lithovius oli Limingan kirkkoherrana vuodesta 1583 lähtien. Hän kuoli vuonna 1615. Hänen poikansa Johan Lithovius eli Limingius oli Limingan kappalaisena ja sitten Oulun ensimmäisenä kirkkoherrana 28.9.1610 lähtien. Simon Johanneksenpoika Nurkka eli Nurcherus oli Isonkyrön kirkkoherrana 1587. Hän kuoli luultavasti 1604. Erik Henrikinpoika Frosterus oli Kalajoen kappalaisena 1573 jälkeen ja sitten Hailuodon kirkkoherrana arvattavasti 1599. Hän kuoli 1616 tai 1618. Näiden neljän mainitaan olleen niiden pappien joukossa, jotka vuonna 1593 allekirjoittivat Upsalan kokouksen päätöksen. (GS 2343). Vanhemmat: Lauri (Lars) Lithovius, Talonpoika, tilallinen Littoisten kylässä, s. 1500 Kaarina, Littoinen, k. noin 1571 Kaarina, Littoinen ja Anna Henrikintytär, s. Pietarsaari. |
| Christiern Lithovius , s. noin 1575, k. noin 1620 |
| Karl Lithovius |
| Erik | 1 | |
| G | Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto | |
| GRANBERG | Mathias (Matts), s. 1560 | 1 |
| H | Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto | |
| HENRIKINTYTÄR | Anna | 1 |
| L | Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto | |
| LITHOVIUS | Henrik, s. 1537 | 1 |
| Karl | 1 | |
| Lauri (Lars), s. 1500 | 1 | |
| LOCHTOVIUS | Mathias (Matts), s. 1560 | 1 |
| S | Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto | |
| SINILUOTO | Lars (Lauri), s. 1556 | 1 |
| SINIUS | Lars (Lauri), s. 1556 | 1 |
| SURSILL | Catharina, s. 1552 | 1 |