XIV Kurt Bertel Kasimir Långhjelm (162936), (Taulusta 187, äiti Alma Holm)
Vuorineuvos, s. 04.06.1903 Helsinki, k. 16.02.1987 Helsinki. Vuorineuvos Bertel Långhjelm (1903–1987) Oy Wärtsilä Ab:n pääjohtaja diplomi-insinööri
Bertel Långhjelm oli luotsaamassa suomalaista metalliteollisuutta läpi raskaiden sotakorvausvuosien kohti kaupallisen viennin aikaa ja kansainvälistä kilpailua. Hän ansaitsi palkkajohtajan kannuksensa sähkökonealalla, mutta hänet tunnetaan erityisesti maan johtavan metallialan yrityksen Oy Wärtsilä Ab:n apulaispääjohtajana ja pääjohtajana.
Bertel Långhjelm syntyi 1903 Helsingissä henkivakuutusten ylitarkastajan Carl Långhjelmin perheeseen. Hän tuli ylioppilaaksi ruotsalaisesta normaalilyseosta 1921 ja lähti opiskelemaan Teknillisen korkeakoulun koneosaston sähkötekniikan linjalle. Långhjelm valmistui 1926 diplomi-insinööriksi ja aloitti työuransa Karhula-yhtiön käyttöinsinöörinä seuraavana vuonna. Nuori insinööri halusi kuitenkin syventää asiantuntemustaan sähkötekniikan alalla. Stipendirahoituksen turvin Långhjelm teki 1928–1929 pitkän opintomatkan Englantiin, josta tuomisena oli alan uusinta tietoa, entisestään kohentunut kielitaito ja rutkasti liike-elämässä tarvittavia sosiaalisia taitoja.
Opintomatkansa jälkeen Långhjelm hankki uudenlaista kokemusta työskennellessään 1928 perustetun Sähkötarkastuslaitos ry:n tarkastusinsinöörinä 1930–1935. Puolivirallisen yhdistyksen tehtävänä oli valvoa 1928 säädetyn sähkölain nojalla sähkön tuotannon, siirron, jakelun ja käytön turvallisuutta oloissa, joissa maata sähköistettiin nopeassa tahdissa. Långhjelm oli laskemassa perustaa kotimaisille tarkastuskäytännöille ja ohjeistukselle. Hän myös julkaisi lukuisia kirjoituksia sähkötekniikan ammattilehdissä.
Tarmokas ja asiantunteva insinööri tuli huomatuksi alalla, ja Långhjelm siirtyi 1935 maan johtavan sähkökoneiden valmistajan Oy Strömberg Ab:n palvelukseen. Yhtiön osastopäällikkönä hän oli aktiivisesti laajentamassa yritystä, jonka kasvua siivittivät eteenpäin erityisesti massa- ja paperiteollisuuden suuret koneinvestoinnit pulakauden jälkeen. Sota-aikana yhtiö oli osa sotataloudellista järjestelmää, ja sen toimintaa ryhdyttiin hajauttamaan turvallisuussyistä. Långhjelm siirtyi 1945 johtamaan Oy Strömberg Ab:n Vaasaan perustettuja tehtaita, joiden kehittämiseen hän paneutui määrätietoisesti haastavissa olosuhteissa: säännöstelytaloudessa pulaa oli niin tuotantotiloista, työvoimasta, valuutasta kuin raaka-aineista. Vaasan tehtailla oli keskeinen osuus Oy Strömberg Ab:n sotakorvaustuotannossa, jonka rungon muodostivat 25 000 Neuvostoliittoon toimitettua sähkömoottoria. Jälleenrakennuskausi sodan päättymisestä 1950-luvun alkuvuosiin oli Strömbergin historian nopeinta kasvukautta.
Långhjelmin näytöt Vaasan tehtaiden johdossa olivat niin vakuuttavia, että Wärtsilä-Yhtymä Oy:n pääjohtaja, vuorineuvos Wilhelm Wahlforss kutsui hänet 1951 kakkosmiehekseen, yhtymän apulaispääjohtajaksi. Wärtsilässä oli ollut tapana nousta johtopaikoille asteittain, mutta Wahlforss halusi hakea uutta verta yhtiön ulkopuolella. Hän ryhtyi kouluttamaan Långhjelmistä seuraajansa, ja parempaa oppi-isää Långhjelm tuskin saattoi toivoa. Herrat olivat hyvin erilaisia persoonallisuuksia, mutta heidän ominaisuutensa ja luonteenpiirteensä täydensivät hyvin toisiaan. Apulaispääjohtajana Långhjelmin vastuulla olivat erityisesti neuvottelut suurista ja teknisesti yhä vaativimmista laivakaupoista Neuvostoliiton kanssa, mutta tilauksia alkoi tulla yhä enemmän myös kotimaisilta ja läntisten teollisuusmaiden varustamoilta. Yhtymän telakoilla otettiin käyttöön uutta tekniikkaa ja suuntauduttiin yhä enemmän korkeata ammattitaitoa vaativien erikoisalusten valmistamiseen.
Långhjelm aloitti 20-vuotisen uransa Wärtsilä-yhtymän hallituksessa 1950-luvun puolivälissä, ja yhtymän pääjohtajan tehtävät siirtyivät hänelle vuoden 1962 alusta. Wahlforss ei kuitenkaan vetäytynyt kokonaan vaan jatkoi hallituksen puheenjohtajana aina kuolemaansa 1969 saakka, jolloin vuorineuvoksen arvonimen 1962 saanut Långhjelm otti hallituksen ohjat käsiinsä. Tässä vaiheessa Långhjelm valmistautui jo siirtymään syrjää yhtymän operatiivisesta johdosta. Ministeri Tankmar Horn tuli ensin apulaispääjohtajaksi ja 1970 pääjohtajaksi viemään päätökseen Långhjelmin kaudella aloitetut rakennemuutokset, joiden tarkoituksena oli sopeuttaa yhtymää alati kovenevaan kansainväliseen kilpailuun.
Långhjelm on jäänyt historiaan omaa nimeään kantavan lain aloitteentekijänä. Hänellä oli ratkaiseva osuus sen 1956 säädetyn lain (Suomen asetuskokoelma 445/1956) aikaansaamisessa, jonka nojalla voitiin myöntää verohuojennuksia laivanrakennus- ja muun metalliteollisuuden tuotannon ja viennin edistämiseksi. Lex Långhjelmina yleisesti tunnetun lain perusteella kotimainen telakkateollisuus sai tasavertaiset mahdollisuudet osallistua kiristyvään kansainväliseen kilpailuun laivatilauksista samanlaisilla luottoehdoilla kuin vastaavat ulkomaalaiset telakat. Käytännössä laki tarkoitti sitä, että kotimaiset laivanvarustamot saattoivat tarjota entistä enemmän työtä suomalaisille laivanrakentajille. Lailla oli suuri merkitys Suomen telakkateollisuudelle, jonka tilauskirjoihin alkoi tulla yhä enemmän kotimaisten varustamojen nimiä.
Långhjelm teki merkittävän päivätyön maan teollisuuden kehittämiseksi paitsi yritysjohtajana myös järjestötoiminnassa toimiessaan parikymmentä vuotta Suomen Teollisuusliiton ja Suomen Metalliteollisuusyhdistyksen johtotehtävissä. Hän oli aktiivisesti mukana myös useissa teknillisissä järjestöissä. Långhjelm työskenteli 1934–1947 maailman voimakonferenssin Suomen kansalliskomitean sihteerinä. Hänellä oli lukuisia kunnallisia luottamustehtäviä Ruotsalaisen Kansanpuolueen mandaatilla Vaasassa ja myöhemmin Tammisaaressa 1960-luvulla.
Vapaa-aikana Bertel Långhjelmin henkireikänä olivat meri ja saaristo. Purjehdus oli hänen intohimonsa, ja hänellä oli tapana tehdä kesäisin noin kuukauden mittainen purjehdusretki saaristoon. Långhjelm oli kiinnostunut historiasta ja luki mielellään kaunokirjallisuutta vaativan työnsä vastapainoksi.
Curt Bertel Casimir Långhjelm S 4.6.1903 Helsinki, K.16.2.1987 Helsinki. V ylitarkastaja Carl Georg Reinhold Långhjelm ja Alma Fredrika Holm. P 1930– Iris Helena Swens.
URA. Ylioppilas Svenska normallyceumista 1921; diplomi-insinööri Teknillisestä korkeakoulusta (sähkötekniikka) 1926. Opintomatka Englantiin 1928–1929.
Karhula Oy:n käyttöinsinööri 1927; Sähkötarkastuslaitoksen tarkastusinsinööri 1930–1935; Oy Strömberg Ab:n osastopäällikkö 1935–1945, Vaasan tehtaiden johtaja 1945–1951; Wärtsilä-Yhtymä Oy:n vsta 1965 Oy Wärtsilä Ab:n apulaispääjohtaja 1951–1962, pääjohtaja 1962–1970, hallituksen varajäsen 1954–1955, jäsen 1956–1976, pj. 1969–1976.
Malmin Sähkölaitos Oy:n teknillinen johtaja 1939–1945.
Jäsenyydet ja muut luottamustoimet: Vaasan kaupunginvaltuusto 1950–1951; Tammisaaren kaupunginhallitus 1963–1965, kaupunginvaltuusto 1965.
Maailman voimakonferenssin Suomen kansalliskomitean sihteeri 1934–1947; Kraft och Ljus -lehden toimitussihteeri 1935–1937; Vaasan Sähkö Oy:n hallituksen vpj. 1946–1949; Suomen Metalliteollisuusyhdistyksen hallitus 1952–1971, pj. 1957–1959; Suomen Teollisuusliiton hallitus 1952–1971, vpj. 1957–1959, pj. 1960–1962; Suomen Metalliteollisuuden työnantajaliiton hallitus 1957–; Suomen Teollisuusvaltuuskunta 1957–; Suomen Höyrylaiva Oy:n hallitus; Suomen Merivakuutus Oy:n hallintoneuvosto.
Insinööriluutnantti 1938.
Kunnianosoitukset: Vuorineuvos 1962. Suomen Leijonan K; Suomen Valkoisen Ruusun R I; Talvisodan mm.; Väestönsuojelun am. 1 sk.; Belgian Leopold II:n suurr.; Ruotsin Vaasa-r. K 1; Tunisian Tasavallan K.
JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Maalaukset: Georges von Svetlik. 1965, Elinkeinoelämän Keskusliitto.
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. 113/37 ADVK 1960. Timo Aarrevaara, Jari Stenvall, Sähköturvallisuuden hallintotapa Suomessa. 2002; Paavo Haavikko, Wärtsilä 1834–1984: Wärtsilä-yhtiön ja siihen liitettyjen yritysten kehitysvaiheita kansainvälistyväksi monialayritykseksi. 1984; Kai Hoffman, Sähkötekniikan taitaja: Strömberg 1889–1988. 1989.
Kari Teräs, Julkaistu 5.9.2008.
|
|
